Viime lauantaina Moskovassa järjestettiin jo kolmas kuluneita
parlamenttivaaleja epärehellisiksi syyttänyt mielenosoitus. Etukäteen kovasti
odotettu päivä ei kuitenkaan tuonut tullessaan mitään varsinaista jytkyä. Jo
useita päiviä etukäteen oli nimittäin selvää, että lauantainen mielenosoitus keräisi
tähän mennessä suurimman osallistujajoukon.
”Politiikka on palannut venäläiseen yhteiskuntaan”. Näin otsikoi
radio Kommersant FM pari päivää Moskovan vaaliprotestien jälkeen julkaistun
artikkelinsa. Useat länsimaiset politiikan tarkkailijat olivat jo ehtineet
julistaa venäläisen kansalaisyhteiskunnan kuolleeksi jo kauan sitten.
Uskottiin, että valtiolla olisi jo niin tiukka kontrolli kansalaisistaan, että
apatiaan vaipunut kansalaisyhteiskunta ei enää kykenisi toimimaan.
Kuta kellastuneemmiksi puiden lehdet syksyn myötä muuttuvat,
sitä aktiivisemmin on kansainvälisissä ja erityisesti venäläisissä medioissa ryhdytty
spekuloimaan Venäjän tulevien presidentinvaalien skenaarioita. Kasvupohja näille
spekulaatioille on mitä hedelmällisin: kumpikaan kärkiehdokkaista ei nimittäin
vieläkään ole kertonut, asettuuko ehdolle vai ei.
Tampereella asuva keskivertokansalainen, jonka päätyö on Venäjän tunteminen. Osa-aikaisella opintovapaalla työstyy Venäjän tiedotusvälineiden sananvapautta tutkiva gradu.