Venäjän protestivaalit – Mitä seuraavaksi?

Kiinniotettuja protestoijia poliisibussissa Moskovassa 5.12.2011. Kuva: Aleksei Navalni

Sunnuntain parlamenttivaalien lopulliset tulokset alkavat olla selvillä. Jo nyt on varmaa, että Venäjän parlamentissa jatkavat samat neljä puoluetta kuin tähänkin mennessä.  Tilanteessa, jossa noin 96 prosenttia äänistä on laskettu, Venäjän kommunistinen puolue on lisäämässä paikkamääräänsä 57 paikasta 92:een, Oikeudenmukainen Venäjä 38:sta 64:ään ja Liberaalidemokraattinen puolue 40:stä 56:een. Ainoa kannatustaan menettänyt puolue näissä vaaleissa oli Yhtenäinen Venäjä, jonka edustajien määrä parlamentissa tipahti 315:stä 238:aan.

Vaalien lopputulos antaa kuitenkin vain heikkoja viitteitä siitä, mikä näiden puolueiden todellinen kannatus on.  Ensinnäkin monet äänestäjät kävivät äänestämässä vain tarkoituksenaan antaa äänensä mille tahansa muulle puolueelle, kunhan vaan ei Yhtenäiselle Venäjälle. Toisekseen äänestyksen yhteydessä oli tarkkailijoiden mukaan havaittu useita rikkeitä sekä suoranaista vaalivilppiä, joka eri arvioiden mukaan on vääristänyt Yhtenäisen Venäjän todellista kannatusta paikoin huimastikin. Yleisesti esitetty arvio Yhtenäisen Venäjän todellisesta kannatuksesta liikkuukin noin 20-30 % tietämissä. Kuluneen vuorokauden uutisten perusteella erityisesti moskovalaiset tuntuvat olleen tyrmistyneitä ja ihmeissään Yhtenäisen Venäjän niinkin korkeista, kuin 46 prosentin kannatuslukemista kaupungissaan.

Eri raportoijien mukaan vaalimanipuloinnin metodien kirjo on ollut monipuolinen, alkaen ennen varsinaista vaalipäivää tapahtuvasta eettisesti arveluttavasta toiminnasta ja hallinnollisten resurssien hyväksikäytöstä, aina äänestystapahtumien yhteydessä tapahtuneeseen suoranaiseen vaalivilppiin. Manipuloinnin todellista laajuutta on vaikea tarkkaan arvioida, mutta harva valtiovallankaan edustajista on suoraan kiistänyt, etteikö vaalivilppiä olisi ainakin jossain määrin esiintynyt. Vaalivilppisyytösten setviminen on kuitenkin oma, erillinen tarinansa.

Tässä vaiheessa mielenkiintoisempaa on tarkastella itse tulosta, sekä erityisesti syksyn aikana tapahtunutta kansalaisaktiivisuuden huomattavaa aktivoitumista.

Sunnuntain äänestyspäivään kulminoituneiden vaalien tulos ja vaaleihin liittynyt kansalaistoiminnan aktivoituminen tuli varsin suurena yllätyksenä monille politiikan tarkkailijoille. Ensimmäinen yllätys oli se, että Yhtenäinen Venäjä jäi virallisissakin tuloksissa lopulta melko kauas aiemmin asettamastaan 60 prosentin kannatuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että mekanismit, joiden olisi pitänyt varmistaa tavoitetulos, eivät toimineetkaan kaikkialla. Samalla vaalitulos tarkoittaa myös Yhtenäisen Venäjän parlamentaarisen hegemonia-aseman menetystä ja sen pakottautumista koalitiopolitiikkaan monen vuoden tauon jälkeen.

Toinen mielestäni vielä merkittävämpi havainto oli kansalaisten asenneilmapiirissä tapahtunut muutos suhtautumisessa nykyhallintoon. Voidaankin sanoa, että Yhtenäinen Venäjä menetti poliittisen parlamenttihegemoniansa lisäksi myös arvovaltahegemoniansa kansalaisten silmissä. Tämä kanavoitui esimerkiksi kansalaisten poliittisen toiminnan aktivoitumisena muun muassa uudenlaisen yhteiskunnallisen keskustelun, sekä erilaisten muiden poliittiseen ajattelutapaan vaikuttavien prosessien (esimerkiksi spontaanit kansalaisliikkeet) syntymisessä. Prosessin nopeus tuli monille yllätyksenä – itse arvioisin sen käynnistyneen lopullisessa muodossaan vasta viime syyskuussa pidetyn Yhtenäisen Venäjän XII puoluekokouksen jälkeen. Kyseisessä kokouksessahan kansalaisille määriteltiin nykyisen valtakaksikon suulla maan poliittinen tulevaisuus. Kokouksen jälkeen muutosvoimat saivatkin riveihinsä myös sellaiset liberaalit, jotka vielä aiemmin uskoivat Dmitri Medvedevin kykyyn tarjota vaihtoehtoa putinilaiselle politiikalle.

Poliittisen kansalaistoiminnan herääminen näkyi näissä vaaleissa muun muassa kotimaisten vaalitarkkailijoiden aktiivisuutena. Erilaisia raportteja epäillyistä vaalirikkomuksista tihkui sunnuntaina äänestyspaikoilta lähes ”livenä”. Äänestyspäivän iltana internetmediat olivat pullollaan keskustelua vaaleista ja niiden legitiimisyydestä. Erona aiempaan oli muun muassa se, että vaaliraportoinnin mediavastuu oli siirtynyt ulkomaalaisilta vaalitarkkailijoilta kotimaisille siviilitarkkailijoille. Kyseessä on ”tavallisen kansalaisen” silmissä melko suuri merkitysero, raportoiko vaaleissa havaituista rikkeistä joku kasvoton kansainvälinen organisaatio, vai oma tuttu pihanaapuri omalta äänestyspaikalta. Internetmedioissa vellonut protestimieliala siirtyi maanantai-iltana virtuaalisilta areenoilta Moskovan ja Pietarin keskustaan.

Moskovassa järjestettiin maanantai-iltana samanaikaisesti kaksikin suurta mielenosoitusta, joista molemmille oli saatu virallinen järjestämislupa. Kommunistien mielenosoitus sujui suunnitelmien mukaan ja ilmeisesti melko rauhallisesti. Myös kello 19.00 käynnistyneen Solidaarisuus-liikkeen järjestämän mielenosoituksen virallinen osuus sujui ilman suurempia välikohtauksia. Kokouksen päätyttyä protestoijat lähtivät kuitenkin siirtymään kokouspaikalta kohti keskustaa, mikä antoi poliisille syyn puuttua tapahtumien kulkuun. Mielenosoitus keräsi eri arvioiden mukaan noin 5000 – 7000 mielenosoittajaa ollen kokoluokaltaan samaa kokoa, kuin viime talvena Maneesinaukiolle moskovalaisia jalkapallofaneja ja kansallismielistä nuorisoa kerännyt laiton kokoontuminen. Myös poliisin otteet olivat eilen yhtä määrätietoisia kuin Maneesinaukiolla. Aamun tietojen mukaan poliisi otti Moskovassa illan aikana kiinni yhteensä noin 300 mielenosoittajaa. Kiinniotettujen joukossa oli muun muassa yksi viime kuukausien protestimielialoille kasvot antaneista kansalaisaktivisteista Aleksei Navalni (juttua koristaa Navalnin poliisibussissa kamerakännykällä ottama kuva kiinniotetuista protestoijista).

Vaikka eilisen Tshistye prudyn metroaseman tietämillä käynnistyneen mielenosoituksen järjestäjinä toimikin nk. ulkoparlamentaarisen opposition edustajia, oli joukossa silminnäkijöiden mukaan runsaasti myös ns. ei-ammattimielenosoittajia, pääasiassa moskovalaista nuorisoa, hipstereitä, opiskelijoita sekä muita Venäjän ”Internetpuolueen” edustajia. Sen sijaan ainakin itseäni sekä erästä tuttuani ihmetytti eilen se, mikseivät kommunistien lisäksi myös muut parlamentaarisen opposition muut puolueet tuoneet kannattajiaan kaduille protestoimaan vaalien tulosta. Näiden puolueiden edustajat tyytyivät purkamaan ärtymystään lähinnä toimitusten lämpimissä tiloissa.

Kaikesta tapahtuneesta voitaneenkin olettaa, että nykyvalta tulee tulevaisuudessa kohtaamaan yhä enemmän vaikeuksia yrittäessään legitimoida valtaansa. Paradoksi on myös siinä, että voimakkaammin ja päättäväisemmin nykyvalta pyrkii todistamaan valtansa legitiimisyyttä, sitä enemmän se joutuu kohtaamaan kansalaisten ärtymystä.

Eräiden politiikan asiantuntijoiden mukaan viimeiset parlamenttivaalit osoittivatkin 2000-luvulla vallinneen valtajärjestelmän tulleen tiensä päähän. Näin kirjoitti muun muassa Gaidar-instituutin tutkija Kirill Rogov sanomalehti Forbesin venäläisversiossa. Hänen mukaansa poliittisen vallan jaossa ei 2000-luvulla ollut kilpailua, vaan koko kenttä oli monopolisoitu. Samanaikaisesti kansalaiset olivat kuitenkin verrattain tyytyväisiä kehitykseen. Kansalaisten autoritaariselle vallalle antama hyväksyntä on Rogovin mukaan tyypillistä kehittyvissä siirtymävaiheen maissa, joihin Venäjäkin on lukeutunut. Tutkija näkee käänteen nyt tulleen. Nykyisellä vallalla on Rogovin mukaan nyt kaksi vaihtoehtoa: joko vapauttaa poliittista kilpailua tai mennä täysin päinvastaiseen suuntaan, eli kohti totaalista diktatuuria. Hyvin todennäköisesti tulemmekin seuraavien kuukausien aikana seuraamaan tätä mahdollisesti kivuliastakin prosessia uusien askelkuvioiden määrittelemiseksi. Prosessi on kivulias, eikä suinkaan yksiselitteinen, koska totaalisen diktatuurin toteuttamiseksi ei Rogovin mukaan ole olemassa tarpeellista määrää resursseja ja toisaalta toimiva poliittinen kilpailu vaatisi toimiakseen nykyistä strukturoidumpia poliittisia järjestelmiä, opposition konsolidaatiota sekä demokraattisen kansalaisyhteiskunnan rakenteiden (muun muassa oikeusjärjestys) vahvistamista.

Muutosta on siis ilmassa, vaikka ”arabikeväästä” oltiinkin vielä eilen varsin kaukana, kuten eräs Moskovan protestien silminnäkijä totesi. Muutoinkin, laajamittaisen ja väkivaltaisen vallanvaihdon mahdollisuus on venäläisten enemmistön mielestä varsin epätodennäköinen ja epätoivottava vaihtoehto Venäjällä. Selvää kuitenkin on, että jotain on alkanut tapahtua. Siitä kielinee sekin, että sisäministeriö on tuonut Moskovan keskustaan sotilaita mahdollisten levottomuuksien varalta.

Mukavaa Itsenäisyyspäivää kaikille!