Venäjän vaalitalvi: Tuleeko duumviraatista triumviraatti?

Kuta kellastuneemmiksi puiden lehdet syksyn myötä muuttuvat, sitä aktiivisemmin on kansainvälisissä ja erityisesti venäläisissä medioissa ryhdytty spekuloimaan Venäjän tulevien presidentinvaalien skenaarioita. Kasvupohja näille spekulaatioille on mitä hedelmällisin: kumpikaan kärkiehdokkaista ei nimittäin vieläkään ole kertonut, asettuuko ehdolle vai ei. Myöskään valovoimaista ”kolmatta miestä” ei kisaan ole vielä ilmoittautunut, vaikka mustan hevosen, tai joidenkin mielestä hupiehdokkaan rooliin onkin itseään jo ehtinyt sovitella näyttelijä-dramaturgi Ivan Ohlobystin. ”Sen pakollisen ehdokkaan” paikalle on puolestaan asettumassa Vladimir Zhirinovski.

Viime viikolla nähdyn poliittisen jännitysnäytelmän päähenkilö Mihail Prohorov on luvannut kertoa presidenttiehdokkuusaikeistaan lähipäivien aikana. Todellisia mahdollisuuksia ei tällä julkkisliikemiehellä kuitenkaan taida olla varsinkaan sen jälkeen, kun hän menetti asemansa puolueorganisaatiossa, joka olisi kyennyt edes jonkintasoiseen vaalityöhön. Prohorovin tipahtaminen vaalikarusellin kyydistä on harmillista, koska hän olisi jo pelkällä aktiivisella parlamenttivaaliosallistumisellaan tuonut Venäjän poliittiseen diskurssiin siihen kauan kaivattua monimuotoisuutta.

Kaksi skenaariota

Tällä hetkellä laajimmalle levinneen skenaarion mukaan maan nykyinen pääministeri, 58-vuotias Vladimir Putin, palaisi Venäjän presidentiksi ensi vuoden vaalien myötä. Aiheen tiimoilta kirjoitti viimeksi muun muassa Reuters.

Ajatusta on perusteltu muun muassa Putinin viime kuukausien lisääntyneellä vahvalla medianäkyvyydellä, jonka on tulkittu viittaavan presidentinvaalikampanjoinnin alkamiseen. Niin ikään myös useat mielipidekyselyt tukevat Putinin ehdokkuutta. Niiden mukaan Putin olisi nykyisessä tilanteessa maan nykyistä presidenttiä, eli 46-vuotiasta Dmitri Medvedeviä, vahvempi ehdokas tulevissa presidentinvaaleissa. Toisaalta Putinin aktivoitunut medianäkyvyys saattaa liittyä myös ennen kaikkea joulukuun parlamenttivaaleihin ja vaalivoiton petaamiseen valtapuolue Yhtenäiselle Venäjälle, joka nykyisellään lähes kokonaisuudessaan nojautuu Putinin nimeen ja julkiseen imagoon. Mitä taas mahdollisten ehdokkaiden gallupsuosioon tulee – on mielipidetutkimusten tuloksilla vielä monta kuukautta aikaa heilua suuntaan jos toiseenkin.

Seuraavaksi yleisimmin lausutun skenaarion mukaan nykyinen tilanne säilyisi entisellään, eli Medvedev jatkaisi Venäjän presidenttinä ja Putin pääministerinä. Tähän skenaarioon haluaisi uskoa ennen kaikkea kansainvälinen yhteisö, sekä erityisesti ulkomaiset sijoittajapiirit, joiden silmissä ”liberaali ja twiittaava modernisaatiomies” näyttää huomattavasti miellyttävämmältä vaihtoehdolta kuin ”konservatiivinen KGB-jermu”. Venäjän sisäisten taloudellisten piirien intressit ovat sen sijaan huomattavasti mutkikkaammat ja oman, erillisen analyysinsä arvoiset.

Koska selkeää vastausta vaalien ehdokkuussuunnitelmista ei kummaltakaan mieheltä ole saatu, ovat analyytikot joutuneet kartoittamaan tilannetta tukeutumalla epäsuoriin ja totuusarvoltaan usein varsin kiistanalaisiin informaationrippeisiin. Eräissä analyyseissä on esimerkiksi ”Putinin sisäpiiristä tihkuneisiin” tietoihin viitaten kerrottu, että pääministeri olisi jo varsin ”väsynyt” johtamaan maata ja että hän olisi mielihyvin valmis tyytymään leppoisaan eläkevirkaan esimerkiksi Kansainvälisessä olympiakomiteassa. Toisaalta Putinin viimeaikaiset julkisuus- ja PR-tempaukset Venäjällä ovat viestittäneet jotain täysin päinvastaista. 

Sitä, kuka on Venäjän valtahierarkiassa niskan päällä (ja sillä perusteella oletettavasti todennäköisempi presidentti vuosimallia 2012), on arvioitu myös esimerkiksi viime kuukausien nimitysuutisten valossa. Presidentti Medvedev on tuulettanut virkapaikkoja erityisesti armeijan, poliisin ja sisäministeriön piirissä. Toisaalta pääministeri Putin sai lobattua ”oman miehensä” parlamenttivaalien kannalta strategisesti merkittävälle paikalle, eli Pietarin kuvernööriksi. Medvedev vastasi siirtoon viikon sisällä vaihtamalla Luoteis-Venäjän, Uralin ja Keskisen hallintopiirien presidentin erityisedustajat. Eräänlaista vaalishakkia ovat tandemin molemmat jäsenet pelanneet myös viime viikkojen aikana tehdyillä äänestäjiä kosiskelevilla budjettialoitteilla, joiden määrä sai jo finanssiministeri Aleksei Kudrininkin kauhistumaan. Tässä kisassa johtopaikkaa pitää hallussaan presidentti Medvedev, joka on sanomalehti Vedomostin tekemän vertailun mukaan ajanut vaalikosiskeluksi tulkittavia budjettialoitteita kaksi kertaa enemmän kuin Putin.

Muun muassa nämä edellä mainitut, poliittiseksi kilpailuksikin tulkittavat toimenpiteet, kielivät jollain tasolla siitä, että tandemin välinen yhteistyö on kuin onkin hieman kompleksisempaa, kuin mitä äkkinäinen voisi miesten yhteisten kalareissujen viestittämästä konsensuksen ilmapiiristä päätellä. Taustalla siis saatetaan hyvinkin käydä kahden tahon välistä poliittista kamppailua.

Kolmas skenaario

Raikkaan, huomionarvoisen ja ennen kaikkea ”Out of the box” –ajattelua edustavan skenaarion esitti kuluvalla viikolla arvostettu venäläinen politiikantutkija, poliittiseen ja bisneskonsultointiin erikoistuneen, Tsentr polititeshkih teknologii –yrityksen johtaja Igor Bunin. Hänen skenaariotulkintansa perustuu periaatteessa jo pitkään tiedossa olleelle tosiseikalle, eli sille, että Venäjän hallituksen seuraava pääministeri joutuu lähitulevaisuuden aikana tekemään niin epäsuosittuja ja kansalaisten kannalta ikäviä päätöksiä, että tälle paikalle halajava joutuu riskeeraamaan kansansuosionsa.

Esimerkkejä vaikeista, mutta talouden kannalta välttämättömistä päätöksistä, ovat muun muassa eläkeiän ja verotusasteen korotuspaineet. 13 prosentin tasaverosta ja poikkeuksellisen alhaisesta eläkeiästä nautiskeleville venäläisille nämä uudistukset olisivat katkeraa kalkkia, jonka juottajaksi vain harva haluaisi ryhtyä.

Igor Bunin esittikin kuluvalla viikolla järjestetyssä The Baltic PR Weekend –tapahtumassa pitämässä alustuksessaan varsin mielenkiintoisen skenaarion. Buninin mukaan nykyisen johtotandemin muodostama duumviraatti (latinan sanoista duo ja viri, "kaksi miestä") laajentuisikin presidentinvaalien myötä triumviraatiksi (latinan sanoista tres ja viri, "kolme miestä"), jossa ”kolmannelle miehelle” olisi varattu kansansuosion kannalta epämieluisin pääministerin pesti.

Igor Bunin arvioikin varovasti, että Venäjän presidenttinä säilyisi Dmitri Medvedev ja pääministeriksi nostettaisiin joko nykyinen finanssiministeri Aleksei Kudrin tai joku muu, tuntemattomampi nimi. Nykyinen pääministeri Vladimir Putin siirtyisi parlamentin alahuoneen puheenjohtajan pestiin, josta hänelle muovattaisiin nykyistä huomattavasti vaikutusvaltaisempi virka.

Vaihtoehto vaikuttaa melko loogiselta: tarjoaahan se sekä Medvedeville, että Putinille mahdollisuuden säilyttää vaikutusvaltansa ja väistää samalla araksi muuttuva pääministerin palli. Mitä erilaisten poliittisten postioiden painoarvojen muuttamiseen tulee – on se Venäjällä verrattain vaivatonta, minkä nykyinenkin hallintorakenne on todistanut. Ja jos halutaan oikein kunnolla spekuloida, voidaan jopa Prohorovin viime kesänä alkanut ja viime viikolla päättynyt poliittinen taival nähdä (lopulta toteutumatta jääneenä) osana tätä skenaariota. Vielä loppukesästähän Prohorovin harteille soviteltiin jossain yhteyksissä jopa seuraavan pääministerin viittaa.

Prohorov olisikin ollut tämän skenaarion valossa pääministerin virkaan varsin sopiva mies, koska kuten Igor Buninkin analyysissään toteaa: ”Venäjän tulevan pääministeri on oltava kylmähermoinen manageri, joka kykenee tekemään epäsuosittuja, mutta Venäjän talouden kannalta välttämättömiä päätöksiä suosionsa menetyksen uhallakin”. Buninin mukaan Medvedeviä tai Putinia ei tälle paikalle voida oikein uhrata, koska nykyjärjestelmän stabiliteetti perustuu pitkälti molemman poliitikon korkealle kansansuosiolle. Saattaa siis hyvinkin olla, että Prohorovista oltiin muokkaamassa pääministeriä aina siihen saakka, kunnes hän lennähti liian korkealle käräyttäen lopulta siipensä.

Päätös siitä, mikä kaikista lukuisista skenaarioista lopulta toteutuu, lienee kuitenkin pienen ja kapean piirin käsissä. Jotain, jos ei ehkä lopullista vastausta, niin ainakin osviittaa tulevasta, antanee tulevana viikonloppuna järjestettävä Yhtenäisen Venäjän liittokokous.

Päätellen siitä, että liittokokoukseen on akkreditoitunut lähes 1500 toimittajaa, kokouksen mediakiinnostavuus on korkealla.